✨ Muutama yöllinen ajatus politiikasta ✨

 

SV: syvä ärtymys perussuomalaisia kohtaan.

Kun politiikan temmellyskentän suuntaan edes vilkaisee, voi nopeasti todeta, että varsin kummallista ja vastenmielistä aikaa eletään. Persuilla näyttää olevan tukeva niskaperseote kaikesta, eivätkä muut hallituspuolueet uskalla suuttua saati puuttua - voi kauhistus, ties vaikka erimielisyydet johtaisivat hallituksen hajoamiseen! Sehän ei käy, kun vallankahvaan on päästy. Siinä roikutaan vaikka väkisin, eikä haittaa, vaikka samalla pitää myydä pilkkahintaan omat lupaukset ja arvot.

On surullista huomata, miten monia suomalaisia puhuttelee persujen populismi ja jo syntyessään tyhjiksi tarkoitetut lupaukset. On alhaista inistä ja vinkua vaaliteemoina sellaisista asioista, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä vaalien kanssa. Aikaisemmin aluevaaleissa on lupailtu halvempaa bensan hintaa, nyt kuntavaalien alla potentiaalisille PS-äänestäjille pyritään flirttailemaan olemalla huolissaan lapsista ja nuorista: tofu ja pervoilu pois kouluista. Tämä huoli on teennäinen ja irvokas yritys sumuttaa: nykyinen hallitus on epäempaattisella oikeistopolitiikallaan suistanut lukuisat lapsiperheet köyhyyteen. Toki maamme kuuluisin saksikäsi, nimimerkki Riikka, onkin ihan ääneen todennut, että "empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi". Ehkä olen aivan sekaisin, kun kuvittelen omasta mututuntumastani käsin, että empatia nimenomaan sopii ohjenuoraksi kaikkeen toimintaan, jonka vaikutukset ulottuvat konkreettisesti kansalaisten arkeen. Oon varmaan tosi naiivi ja tyhmä.

Persut tietävät, mistä naruista kannattaa vetää, kun halutaan puhutella umpirasistista - anteeksi, "maahanmuuttokriittistä" - yksityisautoilua, lihaa ja olutta rakastavaa kansalaista, jonka konservatiivinen arvomaailma on copypastettu suoraan 60-luvulta ja joka tuntee mielipahaa siitä, ettei nykyään voi enää sanoa mitään, kun aina joku feministi tai viherpiipertäjä tulee raivoamaan. Vain persu onnistuu puhumaan itsensä niin huolellisesti pussiin, että samanaikaisesti ulvoo jatkuvasti sananvapauden perään (ilman sananvastuuta, tietysti), mutta kokee silti lehdistönvapauden ja vapaan median suurimpana vihollisenaan.

Jos persuilta kysytään, Yle on pelkkää vihervasemmiston propagandaa. Persujen populistisessa höttösomekontsassa Yle on the gift that keeps on giving - jos puheenaiheet ovat kortilla, aina voi triggeröityä Ylen sisällöistä. Apua, täältä Areenasta löytyy joku tämmönen Pillupäiväkirjat, sinne menee meijjän veroeurot! Yle pitäisi lakkauttaa! 

(Toki ko. neliosaisen lyhytsarjan julkaisusta on kulunut jo yli viisi vuotta ja sen kokonaisbudjetista Ylen osuus oli n. 2500 euroa, mutta mitäpä näistä sivuseikoista. Kannattaahan se nyt silti ulvoa maailmanloppuun asti siitä, miten joku on ylipäätään edes kehdannut tehdä pikkubudjetin ohjelman niinkin turhasta hömppäaiheesta kuin naisten seksuaalisuus ja seksuaaliterveys.)

Siitä sananvapaudesta vielä. On vaikea kuvitella toista yhtä herkkähipiäistä puoluetta, jonka riveistä hyökättäisiin sankoin joukoin maalittamaan nuorta toimittajaa yksittäisen mielipidetekstin takia niin masinoidusti kuin persut tekivät pari vuotta sitten. Iltalehden toimittaja Ida Erämaa kirjoitti kesällä 2023 kolumnin, jossa hän kritisoi perussuomalaisten haavetta rajoittaa lehdistönvapautta sen seurauksena, kun media oli alkanut nostaa esiin puolueen äärioikeistokytköksiä. Erämaa sai kolumninsa seurauksena lukuisia häiritseviä ja solvaavia yhteydenottoja. Hän teki viesteistä rikosilmoituksia, mutta tutkinta ei lähtenyt etenemään. Lopulta se lopetettiin mm. kustannussyihin vedoten. Syyttäjän ja tutkinnanjohtajan mukaan toimittajan olisi pitänyt tietää, mitä on luvassa, kun "on asettanut itsensä julkisuuteen, kritiikille alttiiksi ja pyrkinyt provosoimalla ison puolueen kannattajia saamaan levikkiä kirjoittamalleen artikkelille ja mielipiteelleen".

Jaahas. Onkohan meillä täällä paljonkin anonyymeja toimittajia, jotka eivät omaa työtään tehdessään aseta itseään samalla julkisuuteen? Entä eikö PS:n toiminta kestä kriittistä tarkastelua ilman, että se on poliisin mielestä tulkittavissa tahalliseksi pyrkimykseksi provosoida? On surullista, että poliisi asettuu öykkäreiden puolelle sen sijaan, että puolustaisi suoraselkäisesti journalistista sananvapautta. Miksi persut saavat toistuvasti käyttäytyä niin huonosti kuin haluavat ja kehtaavat ilman, että edes virkavalta uskaltaa puuttua? Vai onko kyse joissain tapauksissa jopa haluttomuudesta puuttua?

Sitten vielä kirsikkana kakun päällä tämä viimeisin fiasko - kansalaisaloite eheytyshoitojen kieltämiseksi. Eduskunta selkeällä enemmistöllä päätyi puoltamaan aloitetta, mutta totta kai persuista riennettiin oikeusministeri Leena Meren johdolla ilmoittamaan, että eihän tätä ehditä tällä hallituskaudella käsittelemään. Siis hallituskaudella, jota on puolet (valitettavasti!) jäljellä. On törkeää, miten yksittäinen ministeri luulee voivansa ohittaa sekä kansalaisten tahdon että eduskunnan enemmistön vetoamalla ajan puutteeseen ja siihen, että hallituksen sisällä on erimielisyyttä aiheesta. Tällaista näytöstä seuratessa ei uskoisi, että kyseessä on joukko koulutettuja aikuisia ihmisiä, eikä esim. uhmaikäisistä koostuva väsynyt ja nälkäkiukkuinen lapsikatras, josta jokainen hyppii tasajalkaa huutaen "mutku mä haluun...". Demokratiaa tuo sekoilu ei ole nähnytkään.

Muistakaa äänestää! Mä olen koko aikuisikäni ollut vähän tuuliviiri ja äänestänyt vähän sitä sun tätä puoluetta, mutten koskaan persuja - ja sillä linjalla aion pysyä jatkossakin. PS on haitallinen puolue. Se ei puolusta ketään eikä mitään Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvää, vaikka esittääkin olevansa nimenomaan isänmaan asialla. Persujen riveistä osoitellaan jatkuvasti sormella vaaroja siellä ja täällä, vaikka vaara vaanii puolueen sisällä. Sen voi havaita ihan vaikka vaan lähiaikoijen PS-aiheisia otsikoita vilkaisemalla.

**********

Postauksen inspiraationa mm. tämä, tämä ja tämä.

P.S. Kuvituksena on eka kuva koskaan, jonka oon pyytänyt tekoälyltä. "Idedlogia" ärsyttää, mutta en jaksanut korjauttaa. 🤣

P.P.S. Todellakin mun ääni menee mahdollisimman vasemmalle näissä vaaleissa.

Hyvää yötä. 🌝

Ragetuokio: keskustelukulttuuri on rikki + ahdistavat persut

Minkä tahansa uutissivuston tai somekanavan avaaminen aiheuttaa nykyään lähinnä turhautumista ja tuohtumusta. Ihmisten itsekkyys ja typeryys ei jaksa enää edes yllättää Sorry, not sorry. Jauhan läheisten kanssa jo niin paljon ajankohtaisista aiheista, etten edes kehtaa kuormittaa heitä enempää mun paasauksella. Niinpä ajattelin purkaa patoutunutta raivoa täällä blogissa aina silloin tällöin. Ekana olis muutama ajatus tämän hetkisestä keskustelukulttuurista ja persuista kavereineen.

***

Keskustelukulttuuri ns. vaikeiden aiheiden ympärillä on nykyään ihan pilalla. Kaikki on niin polarisoitunutta ja erityisesti nettikeskustelussa on helppo vaan todeta trollollol, mennä henkilökohtaisuuksiin ja heitellä ilmoille kaikenmaailman olkiukkoja. Perustelut, etenkään tutkimukseen pohjautuvat, eivät merkitse monille yhtään mitään. Tutkimuksiin vetoavalle argumentoinnille itse asiassa nauretaan. Puhtaaseen juntti- eiku siis maalaisjärkeen nojaavat näsäviisaat sivallukset palkitaan lukuisilla tykkäyksillä. Monen monta Jormaa ja Perttiä tulee julistamaan, että siinäpä vasta tolkun ihminen!

Sen lisäksi, että osa ihmisistä valitsee tietoisesti ajatella hyvin kapeakatseisesti ja yksinkertaisesti, myös ns. progressiivisesti ajattelevien keskuudessa on omat ongelmansa. Paperilla ollaan ehkä suht samalla puolella, mutta kun toi toinen ei suorita täydellisesti, niin pitäähän sitä ojentaa ja tarvittaessa lynkata kunnolla! Ihmiset, jotka puhuvat joka ikinen päivä tärkeistä aiheista vaikkapa somekanavissaan, ovat kovan paineen alla. Jokaista liikettä kytätään suurennuslasin kanssa. Ai puhut myönteisesti kasvisruoasta, mutta syöt kuitenkin välillä juustoa ja kananmunia? Senkin julma ja tunteeton lurjus. Nostat esiin vinkkejä ympäristönäkökulmasta kestävään elämäntyyliin, mutta kävit toissavuonna lentäen reissussa? Tekopyhää! Puhut lisääntyvästä lapsiperheköyhyydestä, mutta menit sitten kuitenkin ostamaan itsellesi juuri uuden takin ja merkkikengät, mikset ostanut UFFilta ja lahjoittanut loppuja rahoja köyhien hyväksi? Itsekäs sika! Nämä ovat toki kärjistettyjä esimerkkejä, joskaan eivät kovin kaukaa haettuja. Sen lisäksi, että kaikki keskustelufoorumit ovat täynnä oikestovanhoillisia jokapaikan öyhöjä urputtamassa epäasiallisia ja epätosia juttujaan, myös samanhenkiset ihmiset hyökkäilevät herkästi kimppuun, jos yksikin lause on muotoiltu vähän väärin.

E**n M**kin X-palvelu ja Metan päätös lopettaa faktantarkistus eivät ole ainakaan järkevöittäneet keskustelua. Ennen mun Facebook-feedi oli täynnä kaikkea edes melko järkevää ja kiinnostavaa - mitä nyt tietysti mainoksia on ollut jo vuosien ajan aivan älyttömästi. Noh, nyt feedi täyttyy jatkuvasti kaikenmaailman persuista. Niitä tulee ihan ovista ja ikkunoista. Ei vois paskaakaan kiinnostaa, mitä joku S. Tynkkynen ajattelee vaikkapa Ylestä, sananvapaudesta (heh), Trumpista tai vaikkapa naisen oikeudesta määrätä omasta kehostaan. Toki sillä saa paljon huomiota ja mehukkaita somereaktioita, kun kansanmielisenä miespoliitikkona jakaa Ylen uutisen ranskalaisnaisesta, joka ei ole halunnut imettää omaa lastaan, ja kertoo sitten vielä "suorat sanat" tästä itsekkäästä äiti-ihmisestä. Kommenteissa samanmielinen yleisö raivoaa: Lapsi pitäisi ottaa huostaan tollaselta! Itsekäs ämmä! Tätä se woke ja feminismi teettää! Minä kyllä imetin tytärtäni vuoden ja hyvin meni, ei ollut yhtään rankka kokemus! Miksi Yle edes on tuhlannut rahoja tällaiseen turhaan uutisointiin! Lapsi isälleen, pois tuollaisen hullun äidin näpeistä!

Somessa ns. tyhjät profiilit ovat lisääntyneet hurjasti - puhutaan jopa Venäjän trolleista. Talousvaikuttaja Merja Mähkä kirjoitti osuvasti loppuvuodesta Instagram-postauksessaan: "Kun saan jonkun inhottavan kommentin somessa, niin nykyisin aika nopeasti mietin, että onkohan tämän kommentin lähde joku venäläinen trolli, joka haluaa, että minulla on paha mieli ja että vihastuisin. Kuuntelin tänään Teija Tiilikaista, Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaanmiskeskuksen johtajaa, joka selitti tosi hyvin, miksi Venäjä ja nykyisin myös Kiina haluavat aiheuttaa pahaa mieltä. Vihastuminen horjuttaa ihmisten luottamusta yhteiskuntaan ja toisiinsa. Maa, jossa ihmiset epäilevät toisiaan, on paljon helpommin kellistettävissä kuin maa, jonka ihmiset ovat ihmisiä toisilleen. Some on tietysti oiva työkalu epäluottamuksen levittämiseen. Konflitki on algoritmien polttoainetta."

On paljon tahoja, jotka hyötyvät ihmisten epävarmuudesta, turhautuneisuudesta ja vihasta. Niinpä kansan kahtiajakoisuus on joillekin jopa tavoiteltavaa omien tavoitteiden edistämiseksi. 

***

Perussuomalaiset ovat taitavia hyödyntämään ihmisten lyhytnäköisyyttä ja viemään huomion epäoleellisiin, hetkellisiin asioihin ja ilmiöihin. Jatkuvalla sensaationhakuisten mediaotsikoiden pöyristelyllä sekä vihan ja ennakkoluulojen kylvämisellä porskuttaa ihmeen pitkälle. Kuntavaaliteemoiksi näyttävät kelpaavan mm. sellaiset kuntatasolla todella oleelliset aiheet kuten Afrikan tähteä ei saa kieltää, sukupuolia on vain kaksi, lihansyöntiä ei pidä estää, miehellä ei voi olla kuukautiset eikä mies voi synnyttää. Nämä kulttuurisotajumputukset on kopioitu suoraan Amerikasta. Aluevaaleissa puolestaan taannoin bensan hinta oli se tärkeä kärki. Persut myös häikäilemättömästi tykkäävät omia erinäisiä läpimenneitä asioita omakseen: kun hallitus torppasi mahdollisuuden vesihuollon yksityistämiseen, eräs ps:n kuntavaaliehdokas julisti kanavissaan "Tehtiin se!". No, persujen ansiota tämä päätös ei kyllä ainakaan ollut.

Persut ja ylipäätään vahvasti oikeistohenkiset ovat myös mieltyneitä muutamien trendisanojen toisteluun: WOKE, DEI, viherpiipertäjät, ekoterroristit, ideologia. Kaikki vieras ja arveluttava on WOKEA. DEI eli Diversity, equity, inclusion ahdistaa pikkusieluisia ihmisiä vallan helvetisti. Kaikki tyhmeliinit väärinajattelijat ovat tietenkin viherpiipertäjiä, eli ihmisiä, joita ei tarvitse ottaa keskustelussa vakavasti ja heidän kommentit voi ohittaa reaktiolla XD. Sitten kun viherpiipertäjästä alkaa olla oikein konkreettista harmia ja se on valmis jopa toimimaan arvojensa puolesta, voi vetää hihasta ekoterroristikortin. Sairasta istua kadulla liikenteen tukkeena! Vielä sairaampaa on vastustaa avohakkuita, koko Suomi menee konkkaan, jos metsiä ei saa enää r*iskata samaan tapaan kuin aina ennenkin on tehty!

Kaikki vasemmistomielinen koetaan harhaisena ideologiana, vaikka todellisuudessa KAIKKI. POLITIIKKA. ON. IDEOLOGIAA. PISTE. Ei ole sellaista poliittista toimintaa, joka ei perustuisi johonkin ideologiaan. Onkin täysin naurettavaa, miten ideologiasta on tullut käsitteellinen lyömäase, jolla voidaan vähätellä "vihervassareita". On toki varmasti mieluisaa esittäytyä oikeiston riveistä suurina ajattelijoina ja talousälykköinä, joiden poliittiset arvovalinnat ja maan taloutta koskevat päätökset pohjautuvat vankkumattomaan bisnesälyyn ja loistavaan valmiuteen johtaa kansa kohti parempia aikoja. Ja mikä tärkeintä, tekemistä ohjaa kylmä faktatieto, eikä jokin akkamainen tunteilu! Empatia ei kuulu politiikkaan t. nimimerkki Riikka!

Hämmentävän moni politiikassa tuntuu suhtautuvan Amerikan dikt.. presidentti Donald Trumpiin varovaisen myönteisesti tai jopa ihailevasti. Siinä vasta mies, joka tekee eikä kysele! Pidän Trumpin tyyliä avoimesti ihannoivia poliitikkoja kerrassaan vaarallisina. Äijä on hetkessä palkannut omia rikkaita kavereitaan korkeisiin virkoihin, romuttanut kansainvälisiä sopimuksia (heippa Pariisin ilmastosopimus) ja viimeisimpänä väittänyt Ukrainan hyökänneen Venäjälle. Eräässä somekeskustelussa tituleerattiin osuvasti Trumpia Putinin hyödylliseksi idiootiksi. Luonnollisesti Trump on halunnut myös aktiivisesti lisätä sensuuria: vaikutukset yltävät jopa Helsingin yliopistoon, kun tiettyjä hankkeiden avainsanoja on lisätty ns. mustalle listalle. Eilen törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin jenkkikouluissa bännätystä lastenkirjasta: siinä punatukkainen tyttö yrittää oppia hyväksymään pisamansa. Ei moro.

Todella huolestuttavaa on sekin, että mm. monet kokoomuslaiset flirttailevat avoimesti perussuomalaisten kanssa. Hekin ovat osin lähteneet samalle pöyristymisestä virtansa saavan politiikan tielle. Erään kaupungin Kokoomusnuorten pj jakoi hiljattain IG-tarinoissansa pitkän tekstin, jossa todettiin "tulipunaisen ideologian" ajan tulleen päätökseensä: moni kansainvälinen yritys on nyt pikavauhtia hankkiutunut eroon haitallisiksi todetuista monimuotoisuusosastoistaan. Ei tarvita mitään DEI:tä, kun olemalla vaan normaalisti ja neutraalisti ihan kaikki ovat tyytyväisempiä. Olipa nostettu sekin suurena ilonaiheena esiin, että Lahti on päättänyt lopettaa kaupungin järjestämän Pride-liputuksen. Pitkän öyhötyksen päätteeksi kehotettiin liittymään kokkareiden riveihin kuntavaaliehdokkaaksi ja tekemään omasta asuinkunnasta "tolkumpi paikka".

Ai niin, miksikö ylipäätään päädyin Kokoomusnuorten someen? Siellä oli päätetty julkisesti pöyristyä Euroviisuihin kisaamaan lähtevän Erika Vikmanin esityksestä. Varmasti ihan todella tärkeä ja oleellinen nosto politiikassa, köh köh. Julkaisun yhteydessä mussutettiin mm. sitä, että kun kerran UMK-kilpailu kustannetaan verovaroin, pitäisi Ylen huolehtia edes siitä, että esitys sopii koko perheelle. Niinku tota, mitä paskaa taas? Ohjelma alkaa klo 22. Mistä lähtien Euroviisut ovat olleet koko perheen ohjelma? Missä oli Kokoomusjunnujen suoraan ahterin syvyyksistä revitty huolipuhe silloin, kun viisuissa Suomea edusti todella niukkoihin minishortseihin pukeutunut Windows95man tai paidaton Käärijä?

Mitä taas tulee biisin aiheesta kitisemiseen, niin hohhoijaa. Jos se 5-wee lapsi nyt sattuu kysymään, mitä Ich komme tarkoittaa, niin voisin kuvitella, että sopiva ikätasoinen selitys on aika helposti muodostettavissa. Ei oo aivan pakko kertoa, että kuule Keijo-Kalle, tässä kerrotaan naisten seksuaalisuudesta! Osaa taas ahdistaa lasten puolesta se, että esityksestä tulee muka mieleen saksalainen 80-luvun p*rno. No tota, ei se lapsi varmaankaan tiedä tommosista 80-luvun seteistä, ellei aikuinen ihan itse mene kertomaan. Haloo, ihan tosi. Ylipäätään on vanhemman vastuulla seurata, millaiselle sisällölle se lapsi altistuu ruudun ääressä. On silti turha yrittää eristää lasta täysin pumpuliin, sillä lapset ovat fiksuja ja viimeistään koulussa keksivät, mitä kaikkea vaikkapa sieltä internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy. Vanhemman tehtävä on taata turvallinen ilmapiiri, jossa lapsi uskaltaa kertoa, jos on nähnyt jotakin ikävää. Kaikenlaisista asioista pitäisi voida tarvittaessa keskustella. Jos kasvatus perustuu pelkkiin kieltoihin, kauhisteluun ja paheksuntaan, ei tällainen vanhempi tarjoa sitä tukea ja turvaa, jota lapsi saattaisi kaivata ollessaan ikävien kokemusten äärellä.

***

Mikään ei ole varmaa, eikä ikinä pitäisi sanoa "ei koskaan". Oon kuitenkin täysin varma ja vakuuttunut siitä, etten koskaan tule äänestämään perussuomalaisia ehdokkaita yhtään missään vaaleissa. Ennemmin kirjoittaisin äänestyslipareeseen vaikka Kikki Hiiri kuin antaisin ääntä yhdellekään persuöyhöttäjälle.

Ugh!

Viime viikonlopun meiningit

 

Viime viikonloppuna oli hauskaa! Ohjelmassa oli synttärijuhlintaa Tampereella, nääs. Tässä sekalainen kuvakooste ja jotain ihme höpöttelyä.

  Loppuviikon kokkailuja ja snäksejä. Kokkikornerissa on ollut vuorossa mm. burgereita ja sitruunaista pastaa. Meinasin eka kirjoittaa limoncello, mutta hoksasin sen tarkoittavan alkoholia lolz. On muuten muutama vuosi sitten somen viraali-ilmiöksi noussut vodkapasta yhä kokeilematta - onkohan sellanen hyvää?

Perjantai-iltana maisteltiin random jenkkilimsoja, jotka ostin joskus läpällä Kampin Amerikka-kaupasta. Coffee cake oli hämmentävä! Tavallaan siis hyvä ja tekisi ehkä mieli maistaa toistekin, mut tavallaan... outo. Harry Potter -teemainen Butterscotch beer eli "kermakalja" toi mieleen ihan lapsuudesta tutun Digimon-toffeelimun.

Btw, hemmetti miten hyviä täytettyjä taateleita tein leffaherkuksi. Täytyy myöhemmin postata ihan kunnon ohje tänne.

     

Tottahan viikonloppuun mahtui myös pulahdus avannossa. On se vaan hieno harrastus! Just sitä jotain, mitä mun elämästä pitkään puuttui. En kyllä vuosi sitten olisi ikinä uskonut, että johonkin tällaiseen touhuun voisin jäädä koukkuun. Niin siinä sitten kuitenkin kävi!

Mun arki jakaantuu kahteen paikkaan, joista toisessa lähin avantopaikka on oikeasti lähellä. Sinne kävelee muutamassa minuutissa. Pääsen siis varsin matalalla kynnyksellä avantoon silloin, kun sattuu huvittamaan. Tykkään myös kovasti siitä, että tämä harrastus ei vie juuri lainkaan aikaa. Mä tunnistan ja tunnustan, että tässä tämän hetkisessä elämäntilanteessa mulla harvoin on motivaatiota mihinkään ylimääräiseen.

Ei toki sillä, etteikö aikaa tarvittaessa saisi järjestymään - uskon vakaasti siihen, että kyllä ihminen priorisoi elämänsä ja asiansa niin, että tärkeille asioille löytyy aina aikaa... jos siis ne asiat ovat oikeasti tärkeitä. Aika usein sitä mieltää moniakin asioita itselle tärkeiksi, suorastaan arvoiksi, mutta ajatukset ja aikomukset eivät kuitenkaan realisoidu käytännössä mitenkään. Usein nämä turhat muka-tärkeät asiat saa paikannettua ihan vaan laskemalla reilusti omaa rimaa ja jättämällä arkeen rauhallisia hetkiä myös tyhjäkäynnille. Lakkaa odottamasta itseltänsä aina vain enemmän ja parempaa. Tyytyy tarvittaessa siihen, että toisinaan se oma "teet vaan parhaasi" saattaa olla objektiivisesti arvioituna ihan paska suoritus. Aina ei alunperinkään ole mitään järkeä edes yrittää. Elämä kevenee kummasti, kun opettelee sanomaan ääneen, ettei nyt ehdi, pysty tai jaksa. Henkisiä bonuspisteitä saa siitä, että ilmaisee tarvitsevansa apua. Kukaan ei tällaisista tuomitse toista ihmistä, mutta kunhan nyt rakkaudesta lajiin ihan itse itsejämme jallitetaan jääräilemällä ja olemalla väkisin yli-itsenäisiä.

     

Kaupassa oli nättejä tulppaaneja, joten ostinpa ilokseni moisia. Tietty piti heti laittaa miesihmisellekin kuvamateriaalia hänen keittiön pöydälle ilmestyneestä kukkamaljakosta. Kuvan saatteena kerroin pilanneeni koko kämpän toksisella feminiinisyydellä, hehe. Kerroin myös katselleeni vielä hempeämmän värisiä kukkasia, sellasia hellokittymäisen vaaleanpunaisia. Kuulemma sellaisetkaan ei saisi ahdistumaan. Hieno mies. 

     

Lauantaina suunnattiin Tampereelle. Olikin homma löytää hotelli, sillä nyt olikin UMK samaan aikaan Tampereella. Kumpikaan meistä ei oo seurannut ko. musakisoja mitenkään, joten tää ajankohta oli mennyt ihan ohi. Kaikkialla oli ihan täyttä! Johonkin Sokos-hotelliin ois päässyt viidensadan euron sviittiin...  Siinä ei olisi ollut mitään järkeä, kun hotellilla oli tarkoitus hengata mahdollisimman vähän, lähinnä käydä siellä nukkumassa. Sit toki toissijaisena pointtina, en ikinä maksais puolta tonnia jostain ketjuhotellissa yöpymisestä, tohon hintaan sais olla jo jotain erittäin spessua. Lopulta saatiin varattua huone.. tiditidiii, Omenahotellista. 😂

     

Miehen kaverilla oli synttärit. Sen kunniaksi käytiin alkuillasta korealaisessa syömässä ja sen jälkeen keilaamassa. En pidä edelleenkään keilaamisesta, mutta nyt oli sentään rento meno, kun kaikki oli melko huonoja. On ihan hirveen nöyryyttävää olla keilaporukassa se ainoa paska, joka ei vaan millään saa niitä v*tun keiloja kumoon. Ja kamalammaksi vaan menee siinä vaiheessa, kun muut alkavat turhautuneena neuvoa jotain tekniikoita, että hei tee ennemmin näin, älä noin. Silloin se suoritus vasta huononeekin. 

Loppuilta menikin sitten tillintallin tuiterissa. Toi uus vadelmalonkero on muuten ihan jees, vaikka kyllä parhaat ovat edelleen ananas ja lemonade.

     

Sunnuntaiaamuna oli vähän jännittävä olo. Ylösnousemuksen jälkeen me ei jääty Tampereelle metsästämään edes aamupalaa, vaan haluttiin mahdollisimman äkkiä pois kaupungin hulinasta. Hämeen puolelle saapumisen jälkeen tehtiin rauhassa aamupala, jonka tuhoamisen jälkeen mentiin takasin nukkumaan.

Juhliminen on rankkaa hommaa! 😁 

33

 

33 vuotta, eikä suotta! Tänään tämä sunnuntailapsi vanheni taas vähäsen lisää. Vuosien yli vyöryminen ei tunnu enää niin pahalta ja isolta jutulta kuin jokuset synttärit sitten, mutta ei se kyllä täysin hyvältäkään tunnu. 😂

Tänä vuonna en muistanut itseäni uudella laukulla, hehe. Vähän toisenlaisia juttuja vaihteeksi. 😁 Aloitetaan vaikka yllä olevasta Acnen neuleesta! Bongasin tuon ihanan kissakuvioisen villa-mohairneuleen viime syksynä Stockmannilla, mutta sen hinta oli suorastaan päätä huimaava. Kappas vaan, sopivasti nyt alkuvuodesta vähän ennen synttäreitäni kyseinen neule tulikin netissä vastaan hyvässä alessa... ja mun alehaukan tuurilla alehinnasta sai vielä jotain lisäalennustakin.

   

Mä oon hieman koukussa Lush-kosmetiikkaketjuun, joka mainostaa itseään seuraavasti: "Kosmetiikkamme tehdään käsityönä tuoreista raaka-aineista. Käytämme eettisesti ja ympäristöllisesti kestäviä raaka-aineita emmekä testaa mitään eläimillä."

Huhhei, Lushilta löytyy niiiiiiiin ihanalta tuoksuvia tuotteita. Asematunneli on mulle vaaran vyöhyke, sillä kun metrosta mönkii liukuportaat ylös, vastaan tulee Lushin pieni putiikki. Jo viime syksynä tykästyin Lushin Sticky Dates -sarjan tuotteisiin sekä hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen, Super milkiin. Sen tuoksu on todella ihana, kuin joku sitruunamuffinsi! Nyt sitten synttäreiden kunniaksi kävin hakemassa isomman pullon tuota ihanaa hiussuihketta. Olipa ilmestynyt myyntiin myös Super milk -hajuvesi pienessä 30 ml pullossa, joten sehän täytyi myös saada. Kolmantena juttuna Posh Chocolate -suihkugeeli, joka tuoksuu ihan oikeasti suklaalta, eikä miltään esanssiselta kaakaoviritelmältä.

   

Last but not least: pässi! Oonkohan henkisesti boomeroitumassa, vai mitä mulle on oikein tapahtunut, kun Aarikan pässit ovat jo pitkään kiinnostelleet? Ihan peruspässitkin ovat toki hienoja, mutta erityisesti mua puhuttelee spessuversiot - kuten tämä Pikkupässi värityksellä "värikimara". Nyt pässiparka on hieman ahtaasti mun laukkuvitriinissä laukkujen ja hajuvesien ympäröimänä, mutta eiköhän se vielä pääse väljempiin oltaviin. Tämän valitsemani pässin lisäksi arvoin myös toisena vaihtoehtona Lemmikkipässiä, mutta se on kyllä mun makuun hurjan kallis. Värikkään kaverin sain kohtuulliseen hintaan tiditidii, Stockalta tarjouksesta.

Parhaat lämpimällä vedellä lähtevät ripsarit

 

Silloin tällöin on kiva kokeilla jotain uutta, mutta ripsariostoksilla päädyn yleensä johonkin tuttuun ja turvalliseen: valitsen useimmiten sellaisen ripsivärin, joka lähtee pois lämpimällä vedellä. Tässäpä siis neljä ripsaria, joiden pariin aina palaan!

   

Sensai 38°C on ripsiväri, joka ei juuri esittelyjä kaipaa! Se on klassikko, johon moni on luottanut jopa kymmeniä vuosia: japanilainen kosmetiikkayritys Kanebo julkaisi ripsivärin vuonna 1997. Kymmenisen vuotta sitten Kanebo halusi uudistaa imagoaan ja loi uuden brändin, Sensain, kosmetiikkatuotteiden myyntiä varten.

Mä löysin 38°C:n suunnilleen samoihin aikoihin, kun tuo brändiuudistus tapahtui. Ripsiväristä on myynnissä montaa eri versiota, joista yksikään ei ole ollut pettymys. Yleensä kuitenkin ostan ihan vaan tavallista. Ripsari pysyy loistavasti ripsissä, eikä leviä päivän aikaan minnekään. Ripsarin poistotekniikka vaatii vähän harjoittelua: ripset pestään lämpimällä vedellä siten, että samalla ripsiä "hierotaan" sormilla pyörivin liikkein. Näin ripsiväri irtoaa ripsien ympäriltä klöntteinä. 

Postausta varten tutkailin vähän hintatietoja, ja perus 38°C -ripsari näyttää nykyään maksavan reilut 30 euroa normaalihintaisena Sokoksella. Se on aika tyyristä lystiä mielestäni - varsinkin, kun putelin koko on keskivertoa pienempi, eli vaivaiset 6 ml. Yleensä ripsivärituubissa on väriä n. 8-10 ml, kun vertailee eri merkkejä. Mutta! Kuten lähes mitä tahansa tuotetta, tätäkin saa usein varsin kelpoon hintaan tarjouksesta. Kannattaa siis kytätä ja ostaa jemmaan, kun törmää hyvään diiliin. 😉

Hourglass Unlocked Instant Extensions -ripsiväri on toinen suosikkini näistä ns. luksuskosmetiikkamerkeistä. Tässä ripsarissa tykkään tosi paljon kumisesta harjasta ja saan sillä kaikista pisimmän ja tuuheimman näköiset ripset. Voisi jopa sanoa, että tämä on mun kaikkien aikojen lempparein ripsiväri! Aika harvoin tulee silti ostettua, kiitos kalliin hinnan. Tämän normaalihinta mm. Bangerheadilla on 34 euroa, eikä sitä meinaa kovin usein löytyä tarjouksesta. Silloin tällöin kuitenkin hemmottelen itseäni ja annan itselleni luvan ostaa aivan ylihintaisen ripsivärin. 😁

   

Sitten vielä ne edulliset vaihtoehdot! Tonymolyn Panda's Dream -ripsiväristä löytyy kahta versiota: Smudge Out Mascara Long Lash ja Smudge Out Mascara Volume. Kumpaakin oon kokeillut ja todennut toimivaksi, mutta ehkä ensin mainittu on omaan makuun enemmän, kun siinä harja on kaarevan mallinen. Panda's Dreamissakin on hinta noussut lähivuosina aika reilusti, ja sen normaalihinta on nykyään vajaat parikymppiä. Sokkarilla tosin näyttää nytkin löytyvän tarjouksessa 14,90 e.

Last but not least, L'Oréal Paris Air Volume Mega WaterProof. En oo perehtynyt, löytyykö Lorkulta enemmänkin tällaisia easy waterproof -ripsareita, mutta tämä on ainakin varsin kelpo tuote! Sokkarin ovh on 18,90 e, mutta L'oréalia nyt saa aika usein alehintaan vaikka mistä marketista. Oiskohan ollut Citymarket tai Tokmanni, josta omani ostin joskus tyyliin kympillä tms. 

Suosittelen näitä kaikkia, jos kiinnostaa testailla lämpimällä vedellä pois pestävää ripsiväriä! Jos etsinnässä on jotain suht edullista, niin Tonymoly ja L'oréal pelittää loistavasti. Jos taas tekee mieli panostaa ekstraa, niin Sensai ja Hourglass on hyviä valintoja.

Merry crisis and happy new fear

 

 ...tai siis hyvää joulua!!! 🤶🎅🎄🎁

   

Tänäkin vuonna mulla oli Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelöjoulukalenteri. Mulle jätski ei oo pelkkä kesäherkku, vaan sitä menee tasaisesti ympäri vuoden. Olkoon vaikka 30 astetta pakkasta, niin maistuu silti. Tää jädekalenteri on aina varma hitti, taatusti paras joulukalenteri, mitä löytyy!

   

   

Pipareita ja torttuja olla pitää joulupöydässä. Fun fact: ennen tätä joulua en ollut koskaan tehnyt ite joulutorttuja, vaan olin aina syönyt vaan muiden tekemiä. Nyt halusin vihdoin opetella tekemään itse. Eipä se kovin mutkikas homma ollut, etenkään kaupan valmista taikinaa hyödyntäen. 😂

     

Tätä Rustan dinosaurusteemaista kynttelikköä saikin metsästää kissojen ja koirien kanssa. Olin vähän hölmö, eli siis yritin alkuun olla vastuullinen aikuinen ja harkita huolella ostoksen tarpeellisuutta... vaan sitten, kun olin vihdoin tehnyt mielessäni ostopäätöksen, kynttelikköä ei enää saanut yhtään mistään. Kaikkialla oli pelkkä ei-oota tarjolla. Lopulta onnistuin saamaan lähimmästä myymälästä mallikappaleen. Ou jee. Voin kuvitella, miten tästä dinokyntteliköstä on intoilleet keskimäärin ehkä 5-vuotiaat lapset. Ja sitten oon minä, kohtapuoliin 33-vuotias ämmä. 😈😂

   

Kuukauden sisään on tullut hommattua aika monta kirjaa! Mä oon kirjojen ostajana sellanen, et kerran tai pari vuodessa iskee hirveä hamstrauskohtaus ja hups vaan, kertyy kerralla jotain kymmenestä kahteenkymmeneen uutta kirjaa. Tämmöinen läjä olisi tällä kertaa luettavaksi. Ei ehkä hetkeen kirja.fi:tä, nettikirppiksiä, Suomalaista kirjakauppaa tai Adlibrista mulle. 🤠😅

     

Tommi 💘

   

Joulu on hyvää aikaa avata edellisjouluna lahjaksi saatuja pulloja... 😀🍹

   

Safkaa. Mun suosikkiruokia ovat aura-punajuurilaatikko, bataattilaatikko ja kala, erityisesti jos se on Myrskylän savustamosta ostettua lohta. Kinkku ei mulle maistu, kalkkuna menettelee.

   

Vissiinkin oon ihan kiltisti ollut tänä vuonna, kun sain lahjaksi muun muassa tämän Longchampin Le Pliage -laukun. Tää on täydellisen kokoinen arkilaukku, koska tähän mahtuu läppäri ja muut basic romppeet.

Loppuun pari vanhaa tiktokkia Ulla-Bellasta kuusen kimpussa: linkki1 ja linkki2

Miten just sun joulu on mennyt? 💝

Tunnelmia toissa viikolta: hyvää ruokaa, hieno konsertti ja avantosesonkiin valmistautumista

 

Kuvapläjäystä pukkaa!

Toissa torstaina käytiin miesystävän kanssa Sibbetalolla elokuvamusiikin konsertissa. Oli hieno kokemus - menisin ehdottomasti uudestaankin, jos mahdollisuus tulee! Pitäisi käydä useammin fiilistelemässä kaikenlaista livemusiikkia. Onhan se nyt kivaa laittautua, vetää korkkarit jalkaan ja kaivaa vitriinistä esiin joku spessumpi laukku, jota arkena ei raaski käyttää. Lanvinin kissalaukku on mun yksi varjelluimpia aarteita, mutta nyt tuntui oikealta ottaa se kaapista esiin. 😄

   

Kaunis Lahden satama!

   

Meillä oli hyvin aikaa ennen konserttia, joten mentiin Kokkaan syömään. Mä en yleisesti oo yhtään sieniruokien ystävä, lähinnä suostun syömään vaan kantarelleja paistettuna tai keitossa... mutta nyt jostain ihmeen syystä tekikin mieli valita ruokalistalta juuri sienikeitto. Herkkutattikeiton houkuttimena oli kaikkea ihanan kuuloista sälpää päällä: oli parmesania, tryffeliä ja ties mitä.

Keitto oli SAIRAAAAAAAN HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ uaaaaaaa en oo päässyt vieläkään tosta yli. Ärsyttää vallan helvetisti, että pian visiitin jälkeen ruokalista ehti jo vaihtua. Ehdottomasti ois pitänyt päästä maistelemaan tota vielä toisen tai jopa kolmannenkin kerran! No, pitää varmaan kärkkyä Kokan ruokalistaa, joskos viimeistään ensi syksynä taas saisi tollasta herkkua. 😉😋  Enpä olisi aiemmin uskonut, että mun yhdeksi kaikkien aikojen ravintolaruokien suosikiksi voisi nousta kasvissosekeitto, mutta niin tässä pääsi käymään.

Mies otti pitsaa, joka kuulemma oli hyvää. Mäkin oon joskus viime vuonna syönyt pitsan Kokassa, ja muistelen sen olleen varsin kelpoa. Aika usein kuulee noiden pitsoja kehuttavan.

Jälkkäriksi valikoitui molemmille pala mantelikakkua. Oli oikein herkullista.

     

Konsertti oli tosi hieno! Lords of the sound on ukrainalainen sinfoniaorkesteri, jonka konserteissa kuullaan elokuvista tuttua musiikkia. Tässä konsertissa oli musiikkia esimerkiksi elokuvista Harry Potter, Taru sormusten herrasta, Narnia, Mad Max, Star Wars, Matrix... mulle tuttua oli lähinnä Harry Potter ja Star Wars, sillä en ole kovinkaan paljoa nähnyt näitä ns. "must see" leffoja. Kaikki kuulosti kuitenkin tosi kauniilta ja ei haitannut yhtään, että elokuvat olivat pääosin tuntemattomia itselleni. 😄

Olin Saksan reissulla 2018 vähän vastaavassa elokuvamusiikin konsertissa, ja tykkäsin tosi paljon. Siitä se idea lähtikin, kun syksyn konserttiohjelmaa selatessa bongasin tämän kyseisen Lords of the soundin keikan. Ostin lähes siltä istumalta kaksi lippua, vaikken Visaa lompakosta kaivaessa vielä tiennyt, kuka mun kanssa edes lähtisi konserttiin. Onneksi tämä järkkääntyi parhain päin ja ilta oli todella onnistunut ja kiva. 💫💫

   

Konsertti-illan jälkeinen perjantai meni Hämeen puolella etätöiden parissa. Iltapäivällä kävin pienellä lenkillä. Olikin tosi talviset maisemat tuolloin! En identifioi itseäni kummoiseksi talvi-ihmiseksi, mutta nyt kyllä tuntuu, että tulis vaan se talvi asap. On heti paljon valoisampaa ja kauniimpaa, kun on lunta.

   

Lounassnäksiksi taioin chia-kookosvanukkaan. Täytyykin laittaa joskus ohje tähän, oli nimittäin super herkkua!

   

Lumisohjoinen Hämeenlinna 💖

   

Lauantaina käytiin läpällä Rustassa, kun se on vähän semmonen ihmeellinen randomkauppa. Siellä oli vaikka mitä jouluhärpäkettä. Jäin oikeasti vähän harkitsemaan tuon dinosaurus-aiheisen kynttelikön ostoa. Ihan sairaan päheä! Sama kynttelikkö löytyy muutamalla muullakin teemalla, eli jos dinot eivät nappaa, valikoimassa on myös tommonen vähän aikuisempaan makuun sopiva valkoinen poroversio. 😄  Noita kissoin ja koirin koristeltuja tabletteja jäin kans miettimään, josko sellaiset ostaisi kissoille ruokakupin alusiksi. Ne on sellasia sotkuporsaita, et jotain pitää aina olla ruokakuppien alla lattiaa suojaamassa. Anthon Bergin Bailey's -suklaata pitänee jossain vaiheessa joulun alla päästä maistelemaan, vaikutti ihan hyvältä!

   

Vitsaillaan välillä siitä, miten meillä molemmilla on sellaiset vanhemmat, että jos ollaan menossa jonnekin koko perhe syömään, niin herkästi se ensimmäisenä mieleen tuleva ravinteli on Prisma tai ABC. 😁 Ollaan vitsailtu myös, että kun tälleen ylimielisesti "dissataan" porukoidemme ruokapaikkavalintoja, niin eiköhän me vielä joskus olla itsekin jossain ABC:n buffassa syömässä. No, se päivä ehti jo koittaa. ABC:n lokaatio oli kauppakierroksen varrella sopivasti, ja kuulin, että sieltä saa hanajuomana ED-energiajuomaa. Mä oon henkisesti ihan es-jonne, joten ED hanajuomana riitti houkuttimeksi. Meinattiin eka toteuttaa tää ABC:lla ruokailu oikein ja ottaa kunnon buffa, mutta se oli ehtinyt mennä jo kiinni. À la cartea sitten siis. Täytyy sanoa, että vuohenjuustobroileri oli yllättävän kelpoa. Voisin syödä toistekin.

Ja siis: eihän siinä nyt oikeasti ole mitään vikaa, jos se lempiruokapaikka sattuu olemaan Prisma tai ABC. Ehkä se on itelläkin vastassa sitten joskus, kun on lapsia ja pitää saada vaan jotain kaikille kelpaavaa ruokaa nopeasti jostain. 😄 Suurin "ongelma" mulla ei edes ole ne hieman tylsät ja suomalaiseen makuun suunnitellut keskinkertaiset ruoka-annokset, vaan se, että kyseessä on massiivinen ketju, joka varmasti pärjää mainiosti ilman muakin. Pääsääntöisesti haluan syödä sellaisissa paikoissa, joissa ainakin kuvittelen tukevani pientä yritystä, jolla ei ole ison ketjun tukea taustalla. Tää on mulle tärkeä periaatteellinen kysymys, joka saa kiertämään mm. Amarillot ja Santa Fet - vaikka niissäkin on kyllä molemmissa tullut kertaalleen käytyä viimeisen vuoden aikana. Ei tää nyt niin justiinsa oo, joskus ja jouluna voi lungisti luistaa omista periaatteistaan tai periaatevammoistaan. 😉

    

Sunnuntain myöhäinen ja kiireetön aamupala best. Kahvia, smoothieta, chiavanukasta ja näkkäriä. Näkkärin pitää btw olla Ryvitaa, eikä mitään tylsää koulunäkkiä.

   

Pienen kävelylenkin päätteeksi käytiin pulahtamassa vedessä. Olipahan mukavaa! Talvipakkasia ja avantoreikää odotellessa. Pääsin avantouinnin makuun viime lopputalvena, ja on tää kyllä niin koukuttavaa, et pakko kai se on rykäistä joku kausikortti tohon hommaan. Ihan hirveetä ja samalla niiiiiin ihanaa ja rauhoittavaa ja euforista. Avantouinti tarjoaa mulle saman elämyksen kuin vaikkapa tatuoitavana oleminen: kerrankin ei pyöri korvien välissä tuhat ja sata ajatusta kilin kolin, vaan pystyy oikeasti pysähtymään hetkeen. Carpe fucking diem. 

     

Loppuun vielä muutama ruokakuva. Ylävasemmalla on burgundinpataa ja vieressä oikealla lihapadan jälkeinen jälkkäri: Bailey's pirtelö. Vasemmalla keskellä lauantainen aamupalasetti, joka oli aika sama ku sunnuntainakin, ja alavasemmalla näkyvä kauttaaltaan oranssi annos on butter chickeniä ja rosmariiniporkkanoita.